Vyöhyketerapia

Vyöhyketerapia on yli 5000 vuotta vanha hoitomuoto. Hoito elpyi uudelleen 1900-luvulla, kun amerikkalainen tohtori William Fizgerald alkoi kehittää sitä. Itse edustan suomalaista vyöhyketerapiaa. Vyöhyketerapia lähtee ajatuksesta, että keho peilaa ihmistä ja hänen elämänhistoriaansa. Ihminen kuvastuu pienoiskoossa korviin, kämmeniin ja jalkoihin sekä myös kasvoihin. Vyöhyketerapia onkin kokonaisvaltaista kehon, mielen ja tunteiden tasapainottamista.

Vyöhyketerapiassa hoitoa annetaan korvista, käsistä ja jalkateristä. Suomalaiseen vyöhyketerapiaan kuuluu myös koko kehon vyöhykeratahieronta. Hoidossa kehon tunnemuisti aktivoituu ja se auttaa myös aktivoimaan kehon omia parantavia voimia. Vyöhyketerapia käy kaikenikäisille sillä se on hellävarainen hoitomuoto, jossa ei käytetä voimaa. Hoito voi auttaa niin stressiin, unettomuuteen, verenpaineeseen, kipuihin, koliikkiin, korvatulehduksiin, lapsettomuuteen, turvotuksiin kuin hormonihäiriöihinkin. Myös riippuvuuksia (ruoka, tupakka, alkoholi) voi hoitaa vyöhyketerapialla.

Joskus hoidon alkuvaiheessa vyöhyketerapia saattaa vahvistaa oireita ja kipuja, ennenkuin varsinainen paraneminen alkaa. Tämä on normaali reaktio, josta ei ole syytä huolestua. Hoidon jälkeen olisi hyvä juoda runsaasti, lepäillä, välttää saunaa ja nautintoaineita. Rasitus, stressi, väärä ruokavalio ja sairaudet aiheuttavat kuona-aineiden kertymistä elimistöön. Kun tällaista potilasta aletaan hoitaa, voi aluksi tulla edellä mainittuja hoitoreaktioita.

Vyöhyketerapia ennaltaehkäisee sairauksia ja sitä voi ottaa vaikka kerran kuukaudessa tai harvemmin ylläpitohoitona. Hoitoon voi tulla vain hemmottelemaan itseään tai rentoutumaan. Hoito ei sovi syöpää, vaikeaa sydänvikaa, vaikeaa mielisairautta, korkeaa kuumetta ja vaikeaa tulehdusta sairastaville. Myös Marevan-lääkitystä saavien, elinsiirtopotilaiden ja raskauden alkuvaiheessa olevien tulisi välttää hoitoa.