Pihamökki vyöhyketerapiahoitolana
En arvannut, että pihamökistämme tulee niin suosittu, kun mieheni ehdotti muutama vuosi sitten sitä vyöhyketerapiahoitolani paikaksi. Itse olisin laittanut hoitolan navetan yhteyteen pieneen huoneeseen.
Jouduimme remontoimaan noin 90 vuotiasta rakennusta aika paljon. Remonttimiehemme mukaan mökki oli kuitenkin säilynyt hyvin eikä ollut kärsinyt esimerkiksi vesivahingoista. Aikoinaan 1800-luvun puolella mökissä asusti kolmihenkinen perhe. Muistan heistä vain Iidan. Hän oli talon tytär, jonka luona vierailimme usein. Hän oli todella ystävällinen ja lapsirakas.
Hiljattain olen kuullut, että myös monella entisellä kyläläisellä on mökistä samanlaisia muistoja ja he haluavat tulla katsomaan sitä. Mökistä on tullut oikea ”pyhiinvaelluskohde”. Jopa Lappeenrannan asiakkaani ovat kiinnostuneet mökistä. Asiakkaat sanovat, että jo vanha hirsimökki itsessään on rauhoittava ja tunnelma sielukas.
Mökki on pieni, ja siksi nykyihmistä usein ihmetyttää miten siinä on voinut asua kokonainen perhe. Vyöhyketerapiahoitolaksi siinä on juuri sopivasti tilaa. Talvella lämmitän mökin kamiinalla ja se tuo oman hohtonsa, kun saa katsella lasiluukusta tulta. Liitän tähän alle mökin tarinan, joka on hoitolani seinällä.
Mökin tarina
Isoisäni Kustaa Neuvonen rakensi tämän mökin 1930 ensimmäisen maailmanlaajuisen laman aikaan Heikki ja Maria Soikkelin perheelle, kun he menettivät maatilansa. Heikki (5.3.1873-10.1.1946) toimi sen jälkeen haudankaivajana, hän oli myös herastuomari. Maija (12.6.1854-22.6.1946) oli ahkera kehrääjä. Perheellä oli myös yksi lehmä.
Tytär Ida (20.11.1898-23.8.1973) oli pappilan palvelija Saaren kirkkoherran Simo Kerannon perheessä. Hän asui mökissä vuoteen 1960, jolloin hän muutti Savonlinnaan keltaiseen mökkiin Kyrönsalmen rannalle ja työskenteli Takaharjun parantolassa. Ida oli hiljainen ja herttainen ja niinpä olimme usein hänellä kylässä. Ida kiintyi niin paljon pikkusiskooni, että olisi halunnut ottaa hänet mukaansa Savonlinnaan ottotyttärekseen.
Idan ja Soikkelin perheen hauta on Saaren hautausmaalla aivan sisäänkäynnin ja kappelin vieressä. Perheen poika menehtyi Amerikassa, jonne läksi jo nuorena.
Idan lähdettyä mökki toimi meillä leikkimökkinä ja myöhemmin isän verstaana useiden vuosien ajan. Halusimme säilyttää mökin mahdollisimman alkuperäisenä maalaamattomine puulattioineen ja käsittelemättömine hirsiseinineen. Niinpä meillä olikin iso työ hioa, kitata ja kuurata itsekeitetyllä pellavaöljysaippualla seiniä ja lattiaa. Mökki oli kuitenkin säilynyt melko hyvin. Ikkunat jouduimme kunnostamaan perinpohjin ja uusimaan melkein kaikki ikkunaruudut. Mökissä oli ennen hellaleivinuuni, joka on purettu ja korvattu kaminalla. Mökkiin laitettiin sähköt ja tehtiin eteiseen hirsivuoraus sekä kuivakäymälä.
Tervetuloa kokemaan mökin tunnelma käytännössä!
